Kevään 2015
alussa
Yhteistoiminnallisen oppimisen jaksoon sisältyvä leirikoulu sai siivet:
mitäpä, jos lähdemmekin ulkomaille? Jotta matka mahdollistui, piti yhdessä
miettiä ja tehdä yhtä sun toista, organisoida ja organisoitua. Heti alkumetreillä
tavoitteenamme oli ”Tehdään yhdessä hyvää toisille ja itsellemme!”.
Sunnuntaina
24.5.2015 se viimein toteutui: Egotripin Mikki Kauste & kumppanit,
Mitra Jukka Poika ja me kaitot suuntasimme Oulusta omille ”keikoillemme”. Meidän päämääränä oli
Latvian Riika, Palidzemin yhdistys ja Piejurasin vammaisten oppilaiden
sisäoppilaitos.
Opinnoissa
yhteistoiminnallista oppimista – miksi?
Osana Koulunkäynnin
ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinnon (kaito) valmistavaa
koulutusta ja sen tietopuolisia opintoja on yhteistoiminnallista oppimista,
koska ammattitaitoon kuuluu olennaisesti sosiaalinen vuorovaikutus-, työpari-
ja tiimityötaidot sekä ratkaisukeskeinen työote.
Yhteistoiminnallisuus ei synny
hetkessä vaan osallistumalla ja osallistamalla toisin sanoen toimimalla toisten
kanssa rakentavasti. Sosiaalinen pääomakaan ei ole vain tiedollista tai
opillista vaan kykyä selvitä vaikkapa kinkkisistä tilanteista.
Yhteisöllisyyttä
rakentaen ja siitä voimaantuen
Nyt ajassa
sosiaalisen pääoman nähdään rapautuvan ja yhteisöllisyyden perään huudetaan.
Tällä yhteistoiminnallisen oppimisen opintojaksolla, jonka laajuus ei valittuun
toteutustapaan riittänyt vaan teimme paljon ohi ns. opetustuntien, vakuutuin
opettajana siitä, että sosiaalinen pääoma vahvistuu, kun heittäydymme ja luomme
jotain uutta yhdessä toimien.
Ehkäpä
eniten ennen matkaamme, voimaannuimme järjestämästämme kv-ravintolapäivästä
16.5. Se onnistui yli odotusten. Jos olimme ennen sitä opiskelijaryhmä niin
ravintolapäivän jälkeen koimme olevamme yhteisö ja sen jäseniä, joka loi ja
mahdollisti yhteisöllisyyttä tukevan tapahtuman. Rohkaistuimme suuresti tästä yhteisöllisestä
kokemuksesta. Tuolloin tiesimme, että lähdemme Latvian Riikaan kokemaan lisää
samaa: tutustumaan vapaaehtoisjärjestöön ja toteuttamaan piristäviä ohjauksia
lasten ja nuorten erityiskoulussa – ja näin tapahtui.
Edellä
mainitut asiat kertovat myös siitä, että kaipaamme yhteisöllisyyttä, vaikkakin aikuiskoulutuksessa
korostuu yksilöllisyys ja yksilölliset opintopolut jokaisen oman
osaamisen pohjalta. Opintomatkamme toteutuminen vaati kuitenkin jokaista toimimaan yhteistoiminnallisen
oppimisen ideologian mukaisesti. Nyt jälkikäteen on mahdollista jopa nimetä opiskelijoita selkeästi
yhdistävät tekijät, jotka johtivat onnistumisen
kokemiseen:
avoin suhtautuminen itseensä ja ympäristöön sekä valmius panna itsensä
likoon. Kaikessa
toiminnassa, olipa se kirpputori, kv-ravintolapäivä ja opintomatka,
ydinjuttu ja isoin anti olivat ihmisten mahdollistamat kohtaamiset.
Opintomatkan
seuraukset jäävät elämään
Loimme yhteistyökuvion
Piejurasin vammaisten lasten ja nuorten sisäoppilaitoksen ja Palidzemin
järjestön kanssa. Näissä nyt odotetaan, että syksyllä 2015 he saavat
Peräpohjolan Opistolta työssäoppijan tai toisenkin. Ensimmäinen on jo
ilmoittautunut ja selvittelee tätä mahdollisuutta. Matkallamme saimme elää
todeksi myös somen ihmeellistä verkottumista, kun saimme kulttuurioppaamme
Signen ja Annan sen avulla. Heidän kauttaan avautui latvialaisen nuoren
opiskelijaelämä ja nuorten tulevaisuuden näkymät unohtamatta kulttuurielämyksiä.
Opettajana koko
oppimiskokemuksen seurauksen toivon näkyvän valmistuneiden Koulunkäynnin ja
aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien vuorovaikutuksessa ja osallistavassa
työotteessa, jotka puolestaan tukevat yhteisöllisyyden ja myönteisyyden
kokemista siellä, missä he tulevat toimimaan ohjaajina.
Paldies ja
ihanaa kesän aikaa kaikille toivottavat kaito14 ja Jaana Karjalainen