Meistäpä tulee nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia!

Meistäpä tulee nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia!

Alle vuoden päästä meistä tulee kasvatus- ja ohjausalan ammattilaisia. Useimmat meistä ovat stressaantuneita mutta samalla erittäin innoissaan viimeisestä opiskeluvuodesta. Vaikka deadline painaa päälle, silti jokainen meistä painaa täysillä loppuun asti ja antaa kaikkensa, että kesäkuussa meidät voidaan päästää isoon uuteen maailmaan, työelämän pariin. ”I will survive”, niin kuin Gloria Gaynor laulaa.

Täällä Torniossa, Peräpohjolan Opistolla opiskellessamme monesta meistä on kasvanut vastuullisia, tunnollisia ja etenkin ammattitaitoisia nuoria aikuisia. On loistava huomata, kuinka meihin vanhimpiin opiskelijoihin luotetaan. Luottava ja kannustava opiskeluympäristö on antanut varmuutta jatkaa sitä, missä me olemme hyviä. Opettajat, nuorisotoimi ja monet muut tahot näkevät meissä potentiaalia, lähes valmista ammattimaisuutta, vaikka monet meistä vähättelevät itseänsä peilin edessä ja miettivät, valmistunko ikinä? Osaanko minä oikeasti hoitaa homman? Tuleeko minusta ikinä niin hyvää ohjaajaa kuin heistä, jotka ovat meitä olleet ohjaamassa? Kun kohotamme katseemme ylös ja katsomme meitä kokeneempia ja vertailemme itseämme heihin, nuo ajatukset pyörivät useilla mielessä. Mutta kun katse ylhäältä vastaa hymyilevällä ja positiivisella ilmeellä, sekä parilla kannustavalla sanalla, on tuo tunne hieno. Itsevarmuutta antava ja virheistä opettava ympäristö on saanut meistä meitä. Näin intiimin ja sosiaalisen kasvatus- ja ohjausalan opiskelija kasvaa kuin silmissä siitä 16-vuotiaasta ensimmäisen vuoden opiskelijasta kokeneeksi ja esimerkilliseksi aikuiseksi.

Viimeinen vuosi on jokaiselle jollain tavalla kriittistä aikaa. Silloin on tosi kyseessä, eikä silloin ole suotavaa hellittää ja löysiä omaa rytmiä. Silloin pitää antaa kaikkensa ja todistaa, että minusta on tähän. Varsinkin nyt uuden opetussuunnitelman myötä on jokaisella meidän luokkalaisella, ja varmasti muillakin opiskelijoilla jotka ovat viimeisellä vuodella, paineet kasvaneet. Enää ei kirjoiteta keväällä opinnäytetyötä, vaan meidän pitää koota portfolio ammatillisesta osaamisestamme koko kolmen vuoden ajalta. Näin viime metreillä alkaa jokainen vaivaamaan päätä, ”kuinka voin mitenkään muistaa asioista ensimmäiseltä vuodelta, siitä on jo yli kaksi vuotta kun tämä koulutus alkoi”.  Myös siirtyminen opintoviikoista osaamispisteisiin uuden opetussuunnitelman mukaan on herättänyt monessa meissä ristiriitaisia ja epäileviä tunteita. Tuttu ja turvallinen käytäntö on muuttunut uudenlaiseen tapaan, joka totta kai voi monia meitä pelottaa. Mutta tämä on meidän tilaisuus näyttää, kuinka osaamme kuin lennosta jättää vanhan ja turvallisen rutiinin. Voimme näyttää, kuinka hyvin osaamme sopeutua uusiin tilanteisiin. Sen takia tällä tapahtuneella on omat hyvätkin puolensa.

Vaikka tämä viimeinen vuosi on todella hektistä ja kiireistä aikaa, on silti upea tajuta että kohta me olemme valmiita työelämään. Aina on pieni tulevaisuuden pelko, mitä tapahtuu sen jälkeen kun valmistun? Siitä jännityksestä huolimatta jokainen meistä haluaa nauttia viimeisestä vuodesta täysillä ja luoda unohtumattomia kokemuksia. Kokemuksilla jokainen meistä elää ja oppii.

Meidän viimeinen vuosi on toimintaa täynnä. Useat kurssit ovat täynnä käytännönharjoitteita ja luottavaisin mielin meidät päästetään ohjaamaan erilaisia ryhmiä. Esimerkiksi Torniossa järjestettävä joka vuotinen Täyskäsi- ryhmäytys on yksi näitä kursseja, jossa pääsemme suoraan työkentälle. Täyskäsi on toimintakokemusmenetelmiin perustuva toiminto, jossa uudet seiskaluokkalaiset saavat koulupäivän mittaisen ohjatun ryhmäytymisen, sekä syksyllä ja seuraavana keväänä vielä jatkopäivät. Mukana järjestämässä on joka vuosi Tornion nuorisotoimi, Tornion seurakunta sekä Peräpohjolan Opiston viimeisen vuoden opiskelijat. Täyskäsi ja muut samankaltaiset toiminnot, sekä tietenkin työssäoppimisjaksot ovat erittäin hyviä tapoja oppia lisää ohjaamisesta. Omat ohjauskokemukset lisääntyvät, sekä käytännössä opettelu on loistava tapa päästä hyödyntämään ja opettelemaan teoriatunneilla opittuja asioita aidoissa toimintaympäristöissä.

Portfolioista, viimeisistä työssäoppimisjaksoista, tapahtumista ja kursseista ja kaiken tämän myötä tulleesta stressistä huolimatta, haluamme jokainen nauttia täysin siemauksin elämämme yhdestä upeimmasta ajasta, opiskelusta ja oppimisesta.

Kirjoittaja on Peräpohjolan Opiston kolmannen vuoden nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaopiskelija

Oona Yrjänheikki Rovaniemeltä

Kuvat: Markku "Lusku" Lukkariniemi

Teksti julkaistu Nuorisotyö 5/2015 lehdessä