Meistäpä tulee nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia!
Alle vuoden päästä meistä tulee kasvatus- ja ohjausalan ammattilaisia.
Useimmat meistä ovat stressaantuneita mutta samalla erittäin innoissaan
viimeisestä opiskeluvuodesta. Vaikka deadline painaa päälle, silti jokainen
meistä painaa täysillä loppuun asti ja antaa kaikkensa, että kesäkuussa meidät
voidaan päästää isoon uuteen maailmaan, työelämän pariin. ”I will survive”,
niin kuin Gloria Gaynor laulaa.
Täällä Torniossa, Peräpohjolan Opistolla opiskellessamme
monesta meistä on kasvanut vastuullisia, tunnollisia ja etenkin
ammattitaitoisia nuoria aikuisia. On loistava huomata, kuinka meihin vanhimpiin
opiskelijoihin luotetaan. Luottava ja kannustava opiskeluympäristö on antanut
varmuutta jatkaa sitä, missä me olemme hyviä. Opettajat, nuorisotoimi ja monet
muut tahot näkevät meissä potentiaalia, lähes valmista ammattimaisuutta, vaikka
monet meistä vähättelevät itseänsä peilin edessä ja miettivät, valmistunko
ikinä? Osaanko minä oikeasti hoitaa homman? Tuleeko minusta ikinä niin hyvää
ohjaajaa kuin heistä, jotka ovat meitä olleet ohjaamassa? Kun kohotamme
katseemme ylös ja katsomme meitä kokeneempia ja vertailemme itseämme heihin,
nuo ajatukset pyörivät useilla mielessä. Mutta kun katse ylhäältä vastaa hymyilevällä
ja positiivisella ilmeellä, sekä parilla kannustavalla sanalla, on tuo tunne
hieno. Itsevarmuutta antava ja virheistä opettava ympäristö on saanut meistä
meitä. Näin intiimin ja sosiaalisen kasvatus- ja ohjausalan opiskelija kasvaa
kuin silmissä siitä 16-vuotiaasta ensimmäisen vuoden opiskelijasta kokeneeksi
ja esimerkilliseksi aikuiseksi.
Viimeinen vuosi on jokaiselle jollain tavalla kriittistä
aikaa. Silloin on tosi kyseessä, eikä silloin ole suotavaa hellittää ja löysiä
omaa rytmiä. Silloin pitää antaa kaikkensa ja todistaa, että minusta on tähän.
Varsinkin nyt uuden opetussuunnitelman myötä on jokaisella meidän
luokkalaisella, ja varmasti muillakin opiskelijoilla jotka ovat viimeisellä
vuodella, paineet kasvaneet. Enää ei kirjoiteta keväällä opinnäytetyötä, vaan
meidän pitää koota portfolio ammatillisesta osaamisestamme koko kolmen vuoden
ajalta. Näin viime metreillä alkaa jokainen vaivaamaan päätä, ”kuinka voin
mitenkään muistaa asioista ensimmäiseltä vuodelta, siitä on jo yli kaksi vuotta
kun tämä koulutus alkoi”. Myös siirtyminen
opintoviikoista osaamispisteisiin uuden opetussuunnitelman mukaan on herättänyt
monessa meissä ristiriitaisia ja epäileviä tunteita. Tuttu ja turvallinen
käytäntö on muuttunut uudenlaiseen tapaan, joka totta kai voi monia meitä
pelottaa. Mutta tämä on meidän tilaisuus näyttää, kuinka osaamme kuin lennosta
jättää vanhan ja turvallisen rutiinin. Voimme näyttää, kuinka hyvin osaamme
sopeutua uusiin tilanteisiin. Sen takia tällä tapahtuneella on omat hyvätkin
puolensa.
Vaikka tämä viimeinen vuosi on todella hektistä ja kiireistä
aikaa, on silti upea tajuta että kohta me olemme valmiita työelämään. Aina on
pieni tulevaisuuden pelko, mitä tapahtuu sen jälkeen kun valmistun? Siitä
jännityksestä huolimatta jokainen meistä haluaa nauttia viimeisestä vuodesta
täysillä ja luoda unohtumattomia kokemuksia. Kokemuksilla jokainen meistä elää
ja oppii.
Meidän viimeinen vuosi on toimintaa täynnä. Useat kurssit
ovat täynnä käytännönharjoitteita ja luottavaisin mielin meidät päästetään
ohjaamaan erilaisia ryhmiä. Esimerkiksi Torniossa järjestettävä joka vuotinen
Täyskäsi- ryhmäytys on yksi näitä kursseja, jossa pääsemme suoraan työkentälle.
Täyskäsi on toimintakokemusmenetelmiin perustuva toiminto, jossa uudet
seiskaluokkalaiset saavat koulupäivän mittaisen ohjatun ryhmäytymisen, sekä
syksyllä ja seuraavana keväänä vielä jatkopäivät. Mukana järjestämässä on joka
vuosi Tornion nuorisotoimi, Tornion seurakunta sekä Peräpohjolan Opiston
viimeisen vuoden opiskelijat. Täyskäsi ja muut samankaltaiset toiminnot, sekä tietenkin
työssäoppimisjaksot ovat erittäin hyviä tapoja oppia lisää ohjaamisesta. Omat ohjauskokemukset
lisääntyvät, sekä käytännössä opettelu on loistava tapa päästä hyödyntämään ja
opettelemaan teoriatunneilla opittuja asioita aidoissa toimintaympäristöissä.
Portfolioista, viimeisistä työssäoppimisjaksoista,
tapahtumista ja kursseista ja kaiken tämän myötä tulleesta stressistä
huolimatta, haluamme jokainen nauttia täysin siemauksin elämämme yhdestä
upeimmasta ajasta, opiskelusta ja oppimisesta.
Kirjoittaja on Peräpohjolan Opiston kolmannen vuoden
nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaopiskelija
Oona Yrjänheikki Rovaniemeltä
Kuvat: Markku "Lusku" Lukkariniemi
Teksti julkaistu Nuorisotyö 5/2015 lehdessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti