Monet
ovat varmasti työssään kohdanneet mm. seuraavia seksuaalisuuteen
liittyviä kysymyksiä: Olenko ihan epänormaali kun rintani ovat niin
pienet? Mistä saan ehkäisypillerit? En minä kehtaa ehdottaa
poikaystävälleni, että käytetään kortsua, se vielä jättää minut. Miten
saan sen pojan ihastumaan minuun? Mun vanhemmat ei ikinä hyväksy sitä
että olen homo. Olen raskaana. Tunnen olevani mies vaikka olen syntynyt
naisen kroppaan. Millään ei ole mitään väliä, saan harrastaa seksiä niin
paljon kuin haluan ja kenen kanssa haluan. Miksi kukaan ei tykkää
minusta, löydänkö ikinä tyttöystävää? Mulla on jotain patteja tuolla
alapäässä enkä todellakaan näytä niitä lääkärille.
Yhteiskunta ja
ihmiset tulevat koko ajan avoimemmiksi yksilöiden tasa-arvosta,
vähemmistöistä ja seksuaalisuudestaan sekä kaikesta seksuaalisuuteen
liittyvästä. Asioista, joista vielä vähän aikaa sitten vaiettiin,
puhutaan nyt ääneen häpeilemättä. Ympäristö muuttuu sallivammaksi, ja
asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Tämä on johtanut siihen, että
koemme tarvitsevamme lisää ammattitaitoa ja avaimia kohdata erilaisia
tyttöjä ja naisia, poikia ja miehiä, jotka miettivät omaa itseään ja
seksuaalisuuttaan. Niin sanotulla maalaisjärjellä pärjää tiettyyn
pisteeseen, mutta ammattilaisena meidän pitäisi pystyä tarjoamaan
ohjausta, apua ja neuvontaa peilaamatta vain omiin näkemyksiimme ja
mielipiteisiimme.
Nuorisotyöntekijä – kohtaamisen ammattilainen
Nuorisotyöntekijöinä
kohtaamme paljon nuoria, jotka miettivät seksuaalisuuteen ja seksiin
liittyviä haluja, pelkoja, odotuksia ja toiveita. Koemme meidän
nuorisoalan ammattilaisten olevan etulyöntiasemassa avoimen kohtaamisen
saralla. Koulujen terveyskasvatustunnit tuntuvat monesti kiusallisilta,
niin opettajalle kuin oppilaillekin. Faktatieto lipuu toisesta korvasta
sisään ja toisesta ulos, koska opettaja on jo lähtökohtaisesti se
arkinen auktoriteetti ja ehkä tylsäkin tyyppi. Tai sitten
seksuaalisuuteen liittyvät asiat annetaan luettavaksi kotiläksyinä,
ettei tulisi kiusallista luokkailmapiiriä.
Nuoriso-ohjaajat
lähtökohtaisesti koetaan rennommiksi ja turvallisemmiksi aikuisiksi,
joita oikeasti kiinnostaa, mitä nuorille kuuluu. Kohtaaminen tapahtuu
nuoren vapaa-ajalla nuoren itse valitsemassa paikassa. Siksi aiheista
puhuminen voi olla luontevampaa. Itse nuorisoalan ammattilaisina
haluamme pystyä keskustelemaan seksuaalisuuteen liittyvistä asioista
luontevasti niiden oikeilla nimillä, rehdisti ja suoraan. Haluamme
pystyä tarjoamaan kuuntelevan korvan lisäksi tukea ja neuvoja nuorelle
vaikeissakin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.
Nuorisotyöntekijä
on kohtaamisen ammattilainen. Mutta jos koet, että et pysty
luonnollisesti puhumaan seksuaalisuusasioista nuoren tai nuoren aikuisen
kanssa, silloin pitää tehdä jotain - hakeutua vaikkapa koulutukseen.
Seksuaalisuus on valtavan iso asia ja osa meidän kaikkien elämää. Se
herättää monenlaisia kysymyksiä ja tuntemuksia. Nuorisotyöntekijöinä
emme voi sivuuttaa niin tärkeää ja isoa aihetta nuoren elämässä.
Olemme
huomanneet, että on täysin
opettaja-/vanhempi-/terveydenhoitajakohtainen asia saako nuori
seksuaalikasvatusta. Valitettavasti liian usein edelleen aihe
sivuutetaan sanomalla: lue itse kirjasta kotona. Helposti myös
ajatellaan, että seksuaalikasvatuksen hoitaa varmasti joku muu. Tuolla
”seksuaalivalistustyylillä” on varmasti osasyynsä siihen, että
Pohjois-Suomen abortti- ja teiniraskausluvut ovat hälyttäviä, ja
Länsi-Pohjan keskussairaalan ylilääkäri Eila Knuuti peräänkuuluttaa
seksuaalikasvatuksen merkitystä. Äärimmäisen tärkeää on puhua nuoren
kanssa siitä, kuka hän pohjimmiltaan on. Miten itsetunto ja itsearvostus
kasvavat? Kuka minuun saa koskea, minne minua saa koskea ja millä
säännöin? Muiden hyväksyntää ja omaa itsetuntoa kun ei kasvateta
seksikumppaneiden määrällä.
Avaimia avoimeen keskusteluun
Hakeuduimme
tämän vuoden alussa seksuaalineuvojakoulutukseen muutamasta syystä.
Yksi syy oli se, että tarvitsimme lisää infoa seksuaalisuuteen
liittyvissä asioissa, joita työssämme kohtaamme (mm. seksuaalisuuden ja
sukupuolen moninaisuus sekä seksuaaliterveys). Toivoimme myös, että
koulutus toisi meille molemmille rohkeutta ja varmuutta puhua asioista
ääneen. Ja että saisimme oikeaa faktapohjaa seksuaalisuusasioihin niin,
että emme vaivaantuisi tai sivuuttaisi keskustelua
seksuaalisuusasioista.
Seksuaalineuvojakoulutuksen sisältö on
ollut hyvin laaja. Olemme käsitelleet mm. seuraavia aiheita:
seksuaalisuus elämänkulussa, seksuaaliterveys, seksuaalisuuden
moninaisuus, psykoseksuaalinen kehitys, anatomia, toiminnalliset häiriöt
seksuaalisuudessa, sairaudet, vammautuminen, seksuaalisen halun
muutokset eri elämäntilanteissa ja kriminalisoitu seksuaalisuus.
Olemme
kokeneet, että koulutus on antanut todella paljon tiukkaa faktaa
seksuaalisuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Koulutuksen myötä on
auenneet aivan uudet väylät, joista voi hakea tukea ja apua tilanteen
niin vaatiessa. Ja kaikista tärkein asia: olemme saaneet toivomaamme
rohkeutta puhua asioista asioiden oikeilla nimillä kiertelemättä ja
kaartelematta. Olemme saaneet avaimia ja keinoja avoimeen sekä sallivaan
kohtaamiseen ja keskusteluun nuorten kanssa.
Nyt jos joku
miettii, että eihän meidän nuorisotiloilla/nuorten kohtaamisen paikoissa
nouse seksuaalisuusasiat esille, voi pohtia seuraavaa: Antaako
nuorisotilanne ja henkilöstönne nuorille luvan puhua ja kysyä aiheesta?
Onko nuorisotilalla esim. julisteita ja kirjallisuutta, jotka antavat
luvan puhua seksuaalisuudesta ja seksistä? Onko ilmapiiri oikeasti avoin
ja salliva keskustelulle?
Nyt olemme koulutusputken loppusuoralla
ja suosittelemme lämpimästi seksuaalineuvojakoulutusta kaikille.
Menkää, oppikaa ja oivaltakaa! Puhukaa seksistä! Se on meidän
kasvattajien tehtävä, ei sivuuteta tätä aihetta. Rohkeasti.
Aliisa Sakko, Tornion nuorisotoimi, Tyttötyö
Elina Viisanen, Tornion nuorisotoimi, Etsivä nuorisotyö
Alisa ja Elina opiskelevat seksuaalineuvojiksi Peräpohjolan Opistolla, Torniossa
Seksuaalineuvojan koulutusta tarjoavat useat oppilaitokset, mm. Peräpohjolan opisto ja Metropolia.
Puheenvuoro julkaistu myös osoitteessa: koordinaatti.fi
